Sielu ja kivi

Kasvoilla hymy.
Sen takana paha olo.
Päässä iso kivi.
Terävä.

Hiertää silmien takana.
Puhkoo tärykalvot.
Painaa niin että niskat kipeytyvät.
Jyskyttää takaraivossa.

Sielu velloo velttona keuhkossa.
Silloin tällöin koettaa tulla ulos hengityksen mukana.
Mennä verenkiertoon.
Pesulle munuaisiin, sitten valua keltaisena pois.

Tulla ihon läpi.
Vuotaa pisara pisaralta silmistä.
Haihtua kaasuna ilmaan.
Tulla ylös oksennuksen mukana.

Tarttua pumpulipuikkoon korvassa.
Lentää nenästä aivastaessa.
Klimppinä yskiessä.
Valkoisena matona ihohuokosesta.

Se haluaa vapaaksi.
Se on levoton ruumiissa.
Se haluaa olla rajaton.
Mennä ja tulla miten haluaa.

Kumminkin sen pidän sisälläni,
suostuttelen jäämään.
Se jää. jää. jää.
Elvyttää minut.

Kun on käynyt pesulla munuaisissa,
kiertänyt kaikki suonet ja palannut sydämeen.
Liukunut keuhkoissa ylös alas,
pomppinut vatsassa.

Kivi vie tilaa siltä,
mutta sielu nakertaa kiveä pienemmäksi,
aina kun se tympääntyy vellomiseen.
Kun annan sille luvan.

Sadut ja musiikki -kurssin satoa

Olin syyskuussa Valamon opiston Sadut ja musiikki -kurssilla. Opettajina Soili Perkiö ja Hannele Huovi. Kurssi oli aivan upea!

Olin siellä aika "noviisi", kun muut olivat musiikin opettajia, luokanopettajia, lastentarhanopettajia ja vaikka mitä ammattilaisia ja minä olin opiskellut huimat muutaman viikon lapsi- ja perhetyötä Pieksämäen seurakuntaopistossa. Minulta kysyttiin moneen otteeseen olenko opettaja. Vähän nolona vastasin, että öh, itseasiassa vasta opiskelen... ammattikoulussa.

No mutta, ei kait siinä mitään.

Meidän piti tehdä paaaaaaljon lauluja kurssiviikonlopun aikana. Minä en ole laulunteossa mikään hyvä, mutta ainakin sanoituksia/runoja/loruja sain aikaan. Tässä pari:

Nimetön

Tuuli tuivertaa,
kuusen latvaa keinuttaa.
Kuusessa on linnunpesä
aivan joka kesä.

Syksyn tullen linnulla
on eessään muuttomatka.
Ehkä myöskin sinulla,
tästä itse lauluu jatka.

Puun salainen tarina

Pitkä valkea viiva
pitkin (puun) runkoa kulkee.
Mikä se mahtaa olla?
(Se) salaisuuden sisäänsä sulkee.

Ehkä joskus hurja myrsky
löytänyt on puun.
Ehkö kuulunut komea jysky,
pilvi peittänyt kuun.

Ukkosen mahtava jyrinä,
örinä, pörinä, sateen lörinä.
Salamat pimeässä loistivatko?
Yksikö iski puuhun?

Metsän kaiku
jyrinät toistivatko?
Kuuluivatko kuuhun?

Merkki historiasta jää,
jos on myrsky sää.
Puun runkoa pitkin nyt kipittää
tarina mystinen tää...

 

Sauli-meditaatio

Töissä havahduin siihen,
että tavasin Sauli-sanaa nurinperin, sikinsokin,
kirjain sinne, toinen tänne, venkslailin ees taas.
Miten monta siansaksan sanaa saakaan Sauli-sanasta?

sauli, aulis, ulisa, lisau, isaul,
iluas, luasi, uasil, asilu, silua,
sulia, suali, sulai,
slaui, salui, sauil,
saliu,
siaul, saiul, sauil,
iulas, iuals, iuasl,
livas, luias, luais,
ulasi, ualsi, uasli,
alsiu, asliu, asiul,
auils,

kunnes tajusin,
minua kassalle kaivataan,
kahvia keittämään, pöytiä pyyhkimään,
tiskien ja tiskikoneen kanssa kuntoilemaan.

Lähimmäisen rakkaus

Herään uuteen aamuun.
On satanut lunta.
Sataa vieläkin.
Maa on jo peittynyt kokonaan. Kohta minäkin.

Huivini kastuu.
Hiutaleet siihen sulavat.
Ei ole lainkaan kylmä.
On leuto ja mukava sää.

Ilmassa on jotain hämmentävää nostalgiaa.
Suomi-elokuvan ja historian havinaa, joulutunnelmaa.
Tämä aamu on pirteä ja valoisa, niin minäkin.
Ihanaa, ei haittaa vaikka polvea kolottaa.

Tapaan ystävän.
Käymme kahvilla.
Tai siis teellä.
Minä ainakin.

Puhumme opiskelusta ja muusta.
Mukava päivä kaiken kaikkiaan.
Käymme kaupassa ja lähdemme kotiin.
Eri suuntiin. Halataan.

Kotimatkan linkkaan.
Ei minua haittaa.
Pärjään kyllä.
Kauppakassi on kevyt. On sopivasi yllä.

Tuntematon mies ehdottaa kantavansa minut kotiin.
Juuri hetkeä aiemmin olen ajatellut eläimiä,
kuinka he peittävät kipunsa,
jotteivat saaliiksi joutuisi. Harkitsen samaa.

Vastaan kumminkin vaan,
ei tarvitse.
Hän jää jankkaamaan.
Jännää, kuinka tämän arvasin, jo ennen kuin hän oli minut saavuttanut.

Kun hän lähestyi pelkäsin ja toivoin muuttuvani näkymättömäksi.
Kävele ohi, mene pois. Ajattelin.
Ja ajattelen edelleen.
Mikä lie humalainen, menisi jo.

Sitten jostain nousee yllättävä ajatus.
Siinähän on vertainen,
toinen ihminen.
Jutustellaan nyt sitten.

Ei se niin kauheaa ollutkaan.
Mormoonit tulevat iloisina vastaan.
Moikkaavat kuten arvata saattaa.
Moikataan takaisin.

Ruskeasilmäisen rinnallakulkijan kanssa erotaan.
Kysyy nimeäni,
en vastaa.
Mutta näkemiin sanotaan.

Ja kuinka ollakaan,
kun lumi on jo sulanut taas.
Kaupungilla hänet huomaan.
Luikahdan ohi ja mietin taas miten pieni maailma onkaan.

Ja sitä suuremmalla syyllä,
emmekö voisi olla kaikki lähimmäisiä toisillemme,
sillä sitähän me olemme.
Samaa maata (Tellus) ja samaa ekosysteemiä, bioversiteettiä ja mitä näitä nyt on.

Miksi harrastaa lokerointia?
Kansallisuus, uskonto, sukupuoli, ikä.
Elämäntapa, terveyden tila, vaatetus, musiikkimaku.
Harrastus, ammatti, taloudellinen tilanne, ulkonäkö.

Miksi mikään näistä lukuisista eroavaisuuksista
olisi este rakastaa lähimmäistä?
Kaikki olemme erilaisia.
Miksi rajoittaa rakkaus ystäviin, perheeseen, sukuun, tuttaviin. Pieneen pyörivään piiriin. Eikö rakkauden pitänyt olla rajaton?

Eikö olisikin ihanaa kun voisi rakastaa jokaista vastaantulijaa?
Sinisilmäinen ei pidä olla,
eikä kaikkeen suostua.
Kaikista ei tykätä tarvitse! Kai silti voi rakastaa? Luojan luomaa.

Rakkaus on käsitteenä monimutkainen.
"Rakastakaa vihamiehiänne" Raamatussakin sanotaan.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Ei minusta sitä, ettäkö heidän julmat tekonsa tulisi hyväksyä?

Ei tietenkään!
Mielestäni sitä,
että muistaa kusipään ja paskiaisenkin olevan ihminen.
Saman elämän lahjan on hänkin saanut.

Hitler ja Stalin.
Olivatko he vain vailla rakkautta?
Rakkaudettomuudessaan suureen syntiinsä
pahuuteen sairastuneet.

Oliko sisällä silti se pieni poika,
joka ei saanut kunnon eväitä elämään, joka niin pahasti
pysyvästi vaurioitui.
Ei mahtanut sille mitään, elämä ja maailmako hänet siihen kuntoon kolhi?

Ilman omaa tuntoa,
vailla lähimmäisen rakkautta,
kaukana kaikesta,
syvällä Saatanassa, matkalla helvettiin. Pahuuden sumentamana, tuhon oma.

Aivan syystä heidän kaltaisiaan vihataan.
Ei ole kiellettyä tai väärin se.
Terve viha,
merkki siitä että osaa rakastaa?

"Rakastakaa vihamiehiänne".
Eli heitäkin on, vihamiehiä siis.
Saa, ja pitääkin olla.
Ei voi hyväksyä hirmutekoja.

Viha ja rakkaus.
Kaksi sanaa.
Mitä mikäkin sana tarkoittaa?
Kuka sen todistaa?

Ei sana voi koskaan kuvata mitään
tai ketään
täydellisesti.
Ei kuvakaan. Ei siis enemmän kuin tuhat sanaakaan riitä kuvaamaan.

Tunnetta, ajatusta,
tekoa, syytä,
tapahtumaa, seurausta.
Mitään, milloinkaan.

On monia kieliä,
monia sanoja,
viittomia, pistekirjoitusta.
Elekieltä, sekin kulttuurisidonnaista.

Sielujen sympatia,
hiljaisuus.
Mystinen lähimmäisen rakkaus. Vertaisuus, ihmisyys.
Ainut aito yhteinen kieli. Me.

Ajatuksia Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -kirjasta

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike  -kirja oli mielestäni hauskaa luettavaa. Aihe tosin pyöri paljon ruoan ympärillä, mikä oli toisinaan ehkä hieman yksitoikkoista tai ainakin yksinkertaista, mutta ei se mitään. Hauskaksi kirjaksihan se oli tarkoitettukin, ja hauskuutta oli tuotu kirjaan nimen omaan  kertojan, tämän ”mielensäpahoittajan” yksinkertaisuudella.

Kirjan päähenkilö kertoo kirjassa elämästään, lähinnä ruoasta ja ruoanlaiton opettelusta. Hänen vaimonsa on jossakin laitoksessa ja hänen täytyy nyt itse opetella tekemään lihapullat, perunamuusit ja ruskeatkastikkeet. Se käy vaimon keittokirjan avulla suhteellisen helposti.

Jokainen luku alkaa sanoin ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin…”, paitsi, on yksi poikkeus. Viimeinen luku alkaa sanoin ”Kyllä minä niin mieleni ilahdutin…” tai jotakin sinne päin. Mielensä kertoja pahoittaa useimmiten jostakin nykyaikaisista ”hömpötyksistä”, kuten maissihiutaleista, nuudeleista, ja kurkumasta. Hänen mielestään  ainut oikea ruoka, joka pitää niin sanotusti miehen tiellä on peruna!

Minussa henkilökohtaisesti kirja ja sen päähenkilö herättivät hieman ristiriitaisia ajatuksia ja huvitusta. Itse en syö perunaa oikeastaan ollenkaan, koska olen ainakin olevinaan fruitariaani. Fruitariaanit eivät syö juureksia. Oikeaoppisesti he syövät vain kasvien tuottamaa satoa eli käytännössä pelkkiä hedelmiä, eikä moni muukaan Mielensäpahoittajan ruoista minulle uppoaisi.

Voin myöntää että fruitarismi ei ehkä kuitenkaan ole eettinen valinta, niin kuin sen ”kuuluisi” olla. En luonnostaan ole tähän asti ajatellut, että kasvien täytyisi saada elää elinkaarensa loppuun saakka rauhassa, mikä tarkoittaa sitä että itse kasveja, ainakaan juurineen, ei saisi syödä.  Tätä ajatusta olen nyt yrittänyt sisäistää, mutta jos totta puhutaan, se on minulta aika tekopyhää. Ajattelen että olisin ehkä edes hitusen parempi ihmisenä, jos noudatan juuri sitä kaikkein tiukinta veganistista suuntausta. Lisäksi fruitarismi on keino rajoittaa sallitut ruoka-aineet minimiin. Minulla on syömishäiriö, ja rajaan syömistä keksimällä melkein jokaisesta ruoka-aineesta jonkin syyn, miksei sitä saisi syödä.

Lakto-ovovegetaristi olen ollut jo seitsemän vuotta eli lapsesta saakka. Se on ollut puhtaasti sekä eettinen että itselleni luonnollinen tapa syödä. En voisi enää edes kuvitella syöväni lihaa tai kalaa, kuten Mielensäpahoittaja syö. Vegaaniksi olen ryhtynyt vasta muutama kuukausi sitten, vähennettyäni ensin huomattavasti maitotuotteiden ja kananmunan käyttöä täysi-ikäistyttyäni. Luulen että myös veganismi on eettinen valinta, ainakin suurimmalta osin, mutta voi olla että syömishäiriölläkin on oma osuutensa asiaan.

Tällaisia ajatuksia Mielensäpahoittaja minussa herätti, koska kirja keskittyi nimenomaan ruokaan ja näitä ”nykyaikaisia hömpötyksiä” joihin veganismikin kaiketi katsotaan kuuluvaksi, näistä raakaruokasuuntauksista nyt puhumattakaan, kyseenalaistettiin. Ote toki oli humoristinen, mikä helpotti kritiikin vastaanottoa, mutta kyllä teksi silti toisinaan sai hymähtelyn lisäksi tuhahtelemaan.

Loppujen lopuksi kirja oli kuitenkin varsin kevyttä luettavaa, ja sopivan lyhyt minunlaiselleni hitaalle ja keskittymishäiriöiselle lukijalle. Sen verran hyväkin sen oli, että aion lukea myös ensimmäisen Mielensäpahoittaja –kirjan.

Yleensä luen hieman totisempaa ja syvällisempää kirjallisuutta, mutta oikeastaan kevyt kirjallisuus on hyvää vastapainoa näille traagisillekin tarinoille kuten esimerkiksi Torey Haydenin hurjille totuuteen perustuville kertomuksille, joihin olen tykästynyt.

Voisin siis suositella Mielensäpahoittaja ja rusekakastike –kirjaa muillekin, kaikille jotka kaipaavat hauskaa, keveää ja rentouttavaa luettavaa vaikkapa arki-iltoihinsa.

Déjà vu

Lisää liikuntaa,
kehottaa lääkäri.
Lisää liikuntaa,
kehottaa lääkäri.

Kymmenen kilometriä,
tasaluku.
Kymmenen kilometriä,
tasaluku.

Sata suupalaa,
maksaa maltaita.
Sata suupalaa,
maksaa liikaa.

Yksi suupala,
kymmenen istumaannousua.
Yksi suupala,
kymmenen istumaannousua.

Vaihdan liikettä,
teen enemmän.
Vaihdan liikettä,
teen enemmän.

Enkä silti ansaitse mitään,
en edes seuraavaa suupalaa.
En ansaitse mitään,
en edes suupalaa.

Kävelen,
vaikka voisin juosta.
Miksi kävelen,
vaikka voisin juosta?

Juoksen,
vaikkei ole mihinkään kiire.
Miksi juoksen,
vaikkei ole mihinkään kiire?

On kiire,
aina on kiire.
Koskaan ei tule valmista,
koskaan ei ole riittävä.

Miksi tehdä mitään,
jos ei kuitenkaan kelpaa?
Eikö voisi vain kadota,
jos ei kuitenkaan kelpaa?

Miksen voisi kelvata,
kuka sitten kelpaa?
Kenelle kelpaa,
vai kelpaako?

Ladyn eräs lauantai

Lady Lähdössä Lomalle
Laiska Lihava Levoton
Lisää Läskiä Lanteille
Lähtötunnelma Lohduton

Lihomasta Lakattava

Laihtuakseen Laukattava
Leipominen Lopetettava
Leivät Lahjoitettava

Leikkisinpä Lapsen Lailla
Lennättäisin Leijaa
Lainaisin Liilaa Leninkiä
Laulaisin Lakkaamatta

Loputtomasti Lumienkeleitä
Lukemattomasti Leluja
Luvattomasti Lettuja
Lintuja Lemmikkeinä

Tältä kipu tuntuu

Sielussani Sirpaleita
Silmissä Suuria Sipuleita
Sydän Sirkkelöitynä
Suonissa Syanidia

Sympaattista Särkyä Sormissa
Selässä Satoja Sahoja
Silmistä Sataa Surua
Sisäänpäin Sillä Säpet Sopessa
Sydän Suljettuna
Surun Sävel Suloisesti Soi
Salpojen Saloissa
Sinisissä Salongeissa

Mitä miettii maailma?

Miltä Maistuu Maailma?
Maissilastuilta Marjakeitolta Maustekurkulta
Makealta Mehevältä Mausteiselta
Monimutkaiselta Merkilliseltä Mahdottomalta

Miten Makaa Maailma?
Mahallaanko Mietteliäänä?
Mitäköhän Miettii Maailma?
Maistellenko Mietiskelee?
Mahtailevia Maita
Myrkytettyjä Meriä
Maanjäristysten Megahertsejä
Meteoriittien Magneettikenttiä

T-runoutta

Tule Tyttönen Tanssihin
Tanssitaan Tangoa Tähtihin
Tehdään Tulet Taivahalle
Taivalletaan Tonavalle

Tuletko Terveeksi Telluksella
Tai Tarvitaanko Toinen Tähtikunta?
Teetkö Taikoja Talvisin
Tai Täytätkö Tortilloita?

Keijukaisesta K-Kirjaimella

Kevyen Kevyt Keijukainen…
Keveästi Keinahdellen
Keskellä Kauniiden Kukkien
Kikatellen Kirmaillen

Katselee Kaikkeuden Kauneutta
Kuusien Koivujen Komeutta
Kedon Kukkien Kukintaa
Kollikissojen Kilvoittelua

Kuulee Käen Kukkuvan
Koiran Kotoa Karkaavan
Kakaroiden Karkeloivan
Keinusta Ketjun Katkeavan

Kaikki Kivut Kohdannut
Kohtalolleen Kumartunut
Kolmesti Kompastunut
Kerran Kovasti Kirpaissut

Koiran Karvoissa Kaarnaa
Kissojen Katseissa Kemiaa
Kaihoa Kaislojen Kahinassa
Kerittäviä Karvakasoja Kedolla

Kaikki Kohtalon Kertomaa
Kipua Kylmää Köyhyyttä
Kuumaa Kuivaa Kurjuutta
Kirpeää Kovaa Karvasta

Kukin Kantamassa Korttansa Kekoon
Kuka Kerskaillen Kaataa
Kuiskaillen Kulkee
Katseessa Kimaltaa

Keijukainen Koivujen Katveessa
Kertaillen Kertomustaan
Kokeilee Karhun Karjuntaa
Kirjaksi Kaiken Kokoaa

 

 

Tyttö T:llä

Tanssahdellen Tyttönen
Tepsutellen Töppönen
Titityy Tiainen
Takatalvi Tuliainen

Tähtiin Teinit Tähtäävät
Tablettejaan Täppäävät
Twitterissä Twittaavat
Tuulitunnelia Tuijottavat

Tyttö Toisenlainen Täällä
Tahtomattaan Tämänmoinen
Tukka Takussa
Tuhkaa Tuulessa

Tarkoitukset Takataskussa
Tallustellen Tahdissa
Tekee Törsää Touhottaa
Tuudittajaa Tarvitaan

Päiväni Peellä

Päivässäni Paljon Positiivista
Pieniä Pahoja Paikkojakin
Piristäviä Pilkahduksia
Pelottavia Puolianikin

Puutalossa Pistäydyin
Paljon Puhuin Pelkäämättä
Painelin Pankkiin Postiin
Paljastin Paheeni Perheelle

Päässä Painetta
Pitäisi Pysytellä Pehkuissa
Puntarin Puhe Pelästytti
Pahin Painajainen

Pitäisi Paastota
Pyllylle Piiskata
Päätöksiä Perua
Perättömyyksiä Puhua

Pohdiskelen Pähkäilen
Pömppömaha Pullollaan Pahaa
Pitäisi Peseytyä
Poistua Puhelimen Porukasta

Pistin Palasiksi Pankkikortin
Pirstaleet Piilotin
Pikkuisen Pakotin
Polvistuin Potalle

Postipaketti Piristi
Paljon Postikortteja Pöydälle Pinosin
Pian Pakahdun
Postit Postitan

Pakkaan
Pesen Pään
Pehkuihin Painun
Painajaisia Pelkäämään

Herää sydämeni

Herää,
oi herää sydämeni!
Kerää,
oi kerää rakkauteni.

Päästä se vapauteen kun tuulee.
Laita kiertämään,
niin että kaikki sen kuulee.

Äläkä pelkää,
huominen tulee.

Isovanhempien hääpäivänä

Koittaa päivä suuri
hääpäivänne juuri.
Nyt unohtukoon huolen häivä
onhan sentään ystävänpäivä.

Rakkautenne rajaton
se kauan jo kestänyt on.
Elämä ei ole loputon
vaan vihkivalanne on.

Askel käynyt kirkkohon,
sormus sormeen pujotettu.
Avioliiton allokkohon
muistot talletettu.

Paljon onnea teille toivon
tuleviinkin vuosiin
niin paljon kun niitä jäljellä on,
hetkiin yhteisiin.

J-isän syntymäpäivänä

Helmikuu juhlaa täynnä on.
Päiviä suuria määrä loputon.
Runeberg, laskiainen,
ystävänpäivä ihanainen.
Saamelaiset juhlia saa
ja Kalevalaa luetaan.

Mutta pian koittaa juhlista suurin,
aloittaa tämän juhlakuurin.
Sinun, isäni syntymäpäivä.
Nyt unohtukoon huolenkin häivä.

Siispä toivon paljon onnea
Sinulle isä monta tonnia.
Tämä runo sulle osoitettu on.
Rakkauden määrä loputon.

I feel and be I want to or not.

I say go away
still I hope you stay.
I may smile anytime
but my heart still cry.

Thousands thinks wake war in my head.
No one can understand why it`s so heard.
I want to cake or chocolate bar
but still be star in the sky.

This broblem break my heart.
Stars are too far but I die.
Somebody thinks I lie
but I don`t fake I don`t lie.

I want to eat
but I hate my feet
so I spoil my teeth
and shake heart´s beet.

I take risks every day.
I wake my war own way.
I make mistakes all the time.
I break my rules but anyway.

The most important is weight.
I was just eight.
Just a little girl
in the bad world.

I didn`t swam two kilometers yesterday.
I ate pancake on a lounge today.
That`s why I hate myself now
and tell me off cow.

Because I think
I become happy and healthy if I drink a power smoolthie.
If I do like mis hwo
in magazines and talk shows whit new shoes.

She has changed her lifestyle.
Now she is happy she smile.
She eat raw food don`t sugar cook.
She has thin twenty kilos and now she is good.

I want to smile too
but what I do?
I try change I try be healthy
but I cry this is not me.

I look myself in the mirror.
Scale`s number must be below zero.
You don`t remember me
because I`m unseen.

My tears is diamonds
and my heart is gold.
I keep it and my memories.
My soul is thousand years old.

It`s tired and sad
because the world is so bad.
It`s make me grazy and mad.
Nothing I had.

My soul is tired to be alive.
That`s why I want to be unseen.
I don`t want to die
don`t be star in the sky.

Just be a little time asleep.
Watch to hundred sheep.
See beautiful dreem.
This is what I need.

I`m not mis hwo.
I am me.
I`m not cow.
I am what I want to be now.

I never hope to win gold
or be really thin I don`t like cold.
I just wish you hold my hand
You can`t be husbend.

Just frend.
I love you my frend.
You are alive whit me.
It´s enough me.

See
I can be
me.
The end.

Fiktio

Näin yöllä unta.
Satoi kauniin utuista lunta.
Valkoiseen vaippaan peittyi koko luomakunta.
Seassa höyhenen pehmoisten hiutaleiden leijaili yllättäen paperinen punta.

Äkkiä tuli sellainen olo,
kuin taskussa olisi setelin mentävä kolo.
Minä köyhän puoleinen polo
huomasin ajattelevani. Olin kyllä vähän nolo.

Ryttäsin rahan äkkiä taskuun.
Se menisi suurehkoon puhelinlaskuun.
Samaistuin erääseen isäni kaskuun.
Sitten suuntasin ripein askelin Maskuun.

"Ei ole varaa valita köyhän,
siksi omaan moraalin melko löyhän".
Maskusta ostaisin pienen sievän pöydän,
jos vain sellaisen löydän,

mietin mielessäni pienessä
ja tulipa mieleen, että voisi käydä sienessä,
siellä yhdessä ihanassa niemessä,
kunnes huomasinkin olevani melkoisessa liemessä.

Olin mietteissäni kuralätäkköön astunut.
Siinä uudehko pari kenkiäni oli ennenkin kastunut.
Silloin edeltävällä kerralla oli matkani siksi hidastunut,
mutta hyvä niin, en muuten olisi rakastunut,

siihen vihreän talon poikaan.
Mitä kaikkea ihanaa hän elämääni toikaan.
Miten tunnelmaan sopivaa musiikkia illalla ravintolassa soikaan
ja kuinka hienostuneesti hän kahvia kupista joikaan.

Jatkoin nyt matkaani menneitä muistellen,
kuraa ensin lahkeista puistellen.
Loppumatkan riensin kuin luistellen
meluisan kaupungin äänien lomasta lintujen laulua uistellen.

Kun saavuin Maskun luo
tajusin, että naapurin ukko juo.
Muovipussissa hän viinapullot nuo
kait emännältään salaa kotiin tuo.

En koskaan selvinnyt Maskuun asti,
sillä päälleni kaadettiin lumiauran lasti.
Siihen tapahtumapaikalle piirrettiin rasti.
Oli tapausta todistamassa koko juoppokasti.

Maskun vieressä sijaitsi Alko,
toisella puolen koju, jossa myynnissä vain yksi herneenpalko.
Surulippua kantoi sinä päivänä salko.
Juopot myötätuntoiseen suruunsa ja järkytykseensä joivat viiniä, lajia valko.

Mutta unessa hyvää oli se, että
vaikka satoikin lopulta lumen sijaan vettä,
tuli taivaasta enkeli tuomaan surijoille mettä.
Sama ihana enkeli, joka silloin suojeli rakastavaisia meitä.

Niin nyt myös surijoita, kaikkia vähäisiäkin heitä.
Muistelivat siinä meidän komeita häitä.
Nähtiin silloinkin monenlaisia säitä,
riittäähän näitä.

Mutta se seteli,
siitä syntyikin meteli.
Asianajajakin välistä veteli.
Kovin se perinnön jako kaikkia totta vie koetteli.

Lopulta lähti jo asianajaja pakoon
ja päädyttiin viimeinkin jonkinlaiseen jakoon.
Seteli pistettiin ovenrakoon,
tiivisteeksi, mutta se ovi joutui myöhemmin lakoon.

Maskuun minulla oli lahjakortti,
piha-aidassa pikkuinen portti,
taskussa tupakka-aski, lajia Nortti,
ja sitten oli vielä kissani Mortti.

Mortin sai se naapurin ukko,
emännälleen tuli Nortista keuhkoon tukko.
Porttia ei saanut kukaan, koska siinä oli lukko.
Maskusta löytyi vihreän talon äidille pillikukko.

Minut haudattiin hänen poikansa, siis rakkaani viereen.
Äitinsä sytytti haudalla vieheen.
Juopot Alkon edustalta ottivat jokainen paukun mieheen.
Koskaan en sitten mennytkään sieneen.

Tämän unen opetus lienee,
että vaikka kaikki menee kuitenkin aina lopulta pieleen,
niin kyllä kuitenkin joku aina voitot vienee.
Tällä kertaa asianajaja, joka kai nyt Kanarialla hikoilee.

Ja myöhemmin sitten kiroilee,
kun vainajan omaiset vinoilee
että, sai asianajaja hyvät tienestit veroineen
ja saa pärjäillä keskenään velkoineen.

Sillä kukaanhan ei maksanut sitä puhelinlaskua,
eikä kovin moni muistanut siinä tilanteessa edes isäni kaskua
tai tarkistanut omaa taskua.
Se oli operaattorille jo liian paksua.

Kiire

Ihminen,
aina niin kiireinen.
Ainainen kiire
ihmisen,

meidät murentaa,
aika raksuttaa,
hoputtaa.
Tekee mieli lopettaa.

Lääkäri määrää Buranaa.
Se pitäis vaihtaa hunajaan.
Jääkäri kunniaa halajaa,
muun unohtaa.

Kaikilla on kiire jonnekin.
Sihteerit, johtajat, siistijätkin.
Rakkaus helposti kiireeseen hukkuu.
Sisällämme hiljaa nukkuu.

Pahalta tuntuu,
varhain herätä.
Ihminen uupuu,
täytyy levätä.

Pysähdymme ja kuljemme hetkestä ikuisuuteen

Me olemme,
tässä,
yhdessä,
Sinä ja Minä,
vierekkäin.

Kuljemme,
pysähdymme
ja taas kuljemme,
pakitamme,
kirimme.

Kulku loputon,
edessämme on.
Tie mittaamaton,
kuljettava on.

Tie ikuinen,
kulkemisen arvoinen.
Katso mihin astut.
Nouse kun kaadut.

Jos lätäkköön astut
kastut.
Maksoitko laskut?
Onko tyhjät
vai täydet taskut?

Maailmaa pyörittää raha,
ehkä paha.
Mutta maailma,
se ei ole ikuinen,
se kestää vain hetkisen.

Syntyy ja kuolee,
kaikki se mitä silmilläs näät.

Elämä,
hetkinen,
käytä se harkiten.

Mutta älä sure,
jos harhaan askel käy,
eikä määränpäätä näy.

Ihminen,
kuolevainen,
epätäydellinen,
virheellinen.

Pahuutta,
hyvyyttä,
herkkyyttä,
vain ihmisiä.

Joskus pahuus kovettaa,
saa kiusaamaan.
Yöksi jäätyy maa,
toisinaan.

Aurinko jään sulattaa,
saa Sinut hehkumaan,
loistamaan,
nauramaan.

Pysähdy!

Hei. Hei Sinä, pysähdy!
Pysähdy. Ole kiltti ja pysähdy.
Pysähdy miettimään.
Pysähdy lepäämään.
Ei siitä tarvitse tuntea häpeää.

Sinä,
niin
Sinä olet kaunis
juuri noin.

Arvokas
Ainutlaatuinen
Korvaamaton

Et usko,
vaikka kuinka hoen.
Peität korvasi,
et kuuntele.
Suljet silmäsi,
et katso.

Silti,
olen tässä,
vierelläsi,
nyt ja aina.

Ja olen aina ollut.
Et ole huomannut,
mutta minä olin
ja olen.

Pelkäät,
että petän Sinut,
mutta ei,
en jätä Sinua
koskaan.

Älä pelkää.
En lähde.
Jos Sinä lähdet,
lähden minäkin.

Riimejä rakkauden kaipuusta ja hyvän voitosta

Rakasta minua,
rakasta.
Pidä kiinni,
pelasta.

Ota syliin,
halaa.
Katso silmiin,
lupaa.

Olen kärsinyt tarpeeksi kauan,
ottanut vastaan liikaa pahaa.
Nyt vuorostaan hyvää haluan,
en kantaa murhetta syvää,
kun maailmakin ajattelee pelkkää rahaa,
vaikka pitäisi kylvää
kultajyvää.

Kärsimys,
Elämään kuuluu.
Mutta kylmyys.
Siihen turtuu,
mieli puutuu.
Jotain puuttuu.

Pahuus joskus ihmiseen luutuu.
Se särkee ja sattuu.
Joku sanoo,
siihen tottuu.

Ei, mieli muuttuu,
on oikeus suuttuu
ja asiaan puuttuu
eikä huonoihin tapoihin aina juuttuu.
Muuten nuutuu,
se joskus unohtuu.

Mutta katso,
on taivaalla kuu.
Pian
hymyssä suu,
ja pahan kurkussa luu,
sanotaan hyvälle juu.

Nyt mukaan tuu,
voit puhuu,
herää,
huhuu?!

Kamppeesi kerää,
kasvata puu.
Hyvä pahasta erottuu.
Miten käy tällä erää?
Onko saduissa perää,
mikä tekee terää?

Kissa jahtaa lankakerää.
Lapsi kaivaa nenää.
Teini isältä rahaa penää,
ei jaksaisi enää.

Hyvyys lopulta kuitenkin voittaa.
Rakkaus viimein parantaa koittaa.
Halaus ilmainen lahja on,
korvamaton.

Hetkisiä

Hetki. Hyvä hetki.
Lämmin, valoisa.
Linnun laulu,
puiden havina.

Hetki. Huono hetki.
Kylmän kalsea, karu. Autio.
Kyynelten virta, kastelee paidan.
Nyyhkytys lohduton, ainut ääni on.

Hetki. Hiljainen hetki.
Vain hiljaisuus, ei muuta.
Miltä hiljaisuus kuulostaa?
Onko se ajatusten aikaa?

Hetki. Sininen hetki.
Aamun harmonia, ennen Auringon nousua.
Pieni hetki rauhaa.
Katson hetken kaunista taikaa.

Hetki. Muisto hetki.
Surua, muistoja, lukematon määrä tunteita.
Elämä ja kuolema,
luonnon laki, ainoa.

Hetki. Pieni hetki.
Odota pikkuinen hetki.
Ovella keräys veteraanien.
Odota, malta hetkinen.

Hetki. Ilon hetki.
Kullan keltainen.
Aikansa viipyy, jatkaa matkaa,
uudelleen luoksesi palaa.

Hetki. Onnen hetki.
Onnea tarjoaa moni retki.
Hetki on jokainen.
Vain elä hetkinen.

Hetki. Hetki ikuinen.
Pala ikuisuutta,
on hetkinen.
Pian koittaa viimeinen
hetkinen.

Hetki. Viimeinen hetki.
Päättyykö silloin elämän retki?
Hetki. Elä hetki.
Se voi olla, viimeinen.

Hetkinen,
onko se sittenkin ikuinen?

Harha-askeleet, kiertotie, enemmän katseltavaa

On niin kylmä, että huuleni sinertävät.
Olen niin heikko, että käteni tärisevät.
En edes tunne Sinua, etkä Sinäkään minua.
Miksi sitten välität, miksi päätäni silität?

Miten voit luottaa, etten petä?
Etkö pelkää, että nenästä vedän?
Ihmisyys. Sitäkö se on?
Rohkeus. Pohjaton?

Tarvitsen aikaa, jotta voin luottaa.
Jotta voin Sinulle enemmän hyvää tuottaa.
Joskus olen kuuro ja sokea.
Kellot yrittää järkeä hokea.

Herätyskello, sekuntikello, seinäkello.
Biologinen kello, hääkello, kirkon kello.
Hälytyskello. Ignooraus.
Kissankello, sen poimin. Se ei vaadi minulta mitään.

Illan hämärässä ei useinkaan nää,
Silti tahdon yrittää.
Kompastun, ei haittaa.
Tahdon matkani loppuun taittaa.

Tien varressa kukkia, hiekkaa ja koiran paskaa.
Kappale kaunista, toinen rumaa.
Talvi ja kesä, sää vaihtelevaa.
Näin se olla saa.

Aalloissa meren sinisen

Keinua aalloissa tahdon, aalloissa keinua.
Sanoa voisin ma tahdon. Kuitenkaan sanoa
en voi. En ma voi. Huokaus nyt tuulessa soi.
Se soi. Se mulla kertoo, kuiskaten, salaisuuden.

Sen kuitenkin unohtaa tahdon, unohtaa tahdon.
Niin. Totuuden. Unohtaa tahdon ma sen.
Kuiskaten, kertoen, syvälle silmiini katsoen.
Mua vainoaa, kunnes kuulen sen, sanoo sen hyvin hiljaa kuiskaten.

"Tahdotko sen? Kuolla tähän saa ma en."

Ei enempää, ei vähempää,
jatkua voi leikki tää.
Leikki vaarallinen. Se kuoloon johtaa voi.
Kalmistoon. Äly hoi?

Kuiskaten Auringon valoon.
Hymyillen, kuiskaten.
Hiljaa hymyillen, houkutellen, lempeästi kuiskaa sen.
Nauraen. Iloisesti nauraen.

Häpeällinen! Häpeällinen!
Huutaa mieli hauras.
Syntinen! Syntinen!
Suljettu sulle on taivas.

Vapauta minut, oi vapauta!
Kahleiden haltijaa kalauta.
Tahdon tuntea, kokea, nähdä ja kuulla.
Koskettaa elämää sormin ja suulla.

Ja pian,
olen vapaa,
kaikesta.

tuska
onni
kipu
rauha
sota
lepo
huono
kelvollinen

Kiitos
Ikuinen

ei pistettä

Katseessani avun huuto, huulillani torjuvat sanat

Pidä minusta kiinni, lujasti
niin etten voi itseäni satuttaa.
Ota minut syliin, hellästi
niin etten voi mieltäni murentaa.

Ota minut reppuselkään
kanna ylitse mustan joen.
Älä välitä vaikka pelkään,
vaikka Sinut uhkana koen.

Älä suutu jos puren ja potkin,
älä anna periksi, älä pudota minua.
Ei kukaan tuntenut sääliä, vaikka niin lohduttomasti itkin.
Annan sen joskus anteeksi, kiitän vielä Sinua.