keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Naiseudesta

Minä, Nainen, Ihminen.
Lapsen kantaja lehmämäinen.
Äiti, Vaimo, Ruusunen.
Kotipiika, alainen.

Ovuloin, vuodan, kipuilen,
tuska Naisen joka kuinen.
Olen panopuu, mallinukke, syntinen.
Ovi Helvetin, likainen.

Ympärileikattu arvoton,
kaunis esine sieluton.
Miehen oma orjatar,
tyhmä, koditon kaunotar.

Pikkuprinsessa pinnallinen,
Kodin Kuningatar, Ykkönen.
Rakkauden antaja,
Elämän kantaja.

Odotan, kärsin, hymyilen.
Synnytän, halkean, iloitsen.
Imetän, valvon, ihailen.
Lastani aina ajattelen.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Oikeus onneen

Oletko koskaan ajatellut,
ettet ansaitsisi onnea?
Oletko kenties kieltäytynyt
olemasta onnellinen?

Minä olen ajatellut
ja olen kieltäytynytkin.
En ole uskaltanut olla onnellinen.
En ole edes halunnut olla onnellinen.

Jokaisella on oikeus onneen.
Kenenkään ei tarvitse olla onneton.
Kenelläkään ei ole koskaan oikeutta satuttaa Sinua,
koska olet saanut lahjaksi elämän.

Ajatteletko joskus onnen olevan väliaikaista?
Pelkäätkö sen loppuvan?
Uskotko sen olevan vain harhaa?
Luuletko sen välttelevän Sinua?

Usko, toivo ja rakkaus.
Ehkä elämän tärkeimmät lahjat.
Ehkä avain onneen.
Löytävätkö kaikki avaimen?

Onko avain piilossa?
Pitääkö meidän etsiä sitä?
Eikö se tulekaan pimpottamaan ovikelloa?
Tuskimpa.

Mitä usko tarkoittaa?
Uskoa parempaan huomiseen?
Uskoa aitoon rakkauteen?
Uskoa Jumalan hyvyyteen?

Uskoin eilen parempaan huomiseen,
mutta jouduin jälleen kerran pettymään.
Miten siis voisin luottaa huomisenkaan olevan parempi?
En voi.

Miten voisin uskoa aitoon rakkauteen,
jos en ole koskaan sellaista kokenut?
Miten joku voisi rakasta minua,
jos en itsekään rakasta itseäni?

Miten voisin uskoa Jumalan hyvyyteen,
kun kaikkialla tapahtuu jatkuvasti pahaa?
Miten voin olla varma että Jumalaa edes on?
Ei minulla ole mitään todisteita.

Mitä toivo tarkoittaa?
Tavoitteiden asettamista?
Joululahjatoiveita?
Rukousta?

Uskallanko asettaa tavoitteita,
jos en ole tavoittanut entisiäkään?
Kannattaako minun toivoa mitään mitä en ehkä saa.
Silloinhan petyn.

Miksi toivoisin joululahjaa,
jos en ole ennenkään sellaista saanut?
Keneltä saisin lahjan,
jos minulla ei ole ketään?

Miksi rukoilisin,
jos kukaan ei kuulekaan?
Miksi puhuisin,
jos minulle ei vastata?

Mitä rakkaus tarkoittaa?
Avioliittoa?
Vanhemmuutta?
Ystävyyttä?

Miksi menisin naimisiin,
kun kaikki nykyään eroavat?
Miksi meidän liitto kestäisi,
jos kenenkään muidenkaan ei kestä?

Onko järkeä ryhtyä vanhemmaksi,
kun teen kuitenkin kaiken väärin?
Miksi ryhtyisin vanhemmaksi,
kun olisin kuitenkin huono vanhempi?

Miten voisin ystävystyä jonkun kanssa,
jos en uskalla sanoa hei?
Miten kukaan uskaltaisi olla ystäväni,
kun kuljen kulmat kurtussa?

Jos olet menettänyt uskon parempaan huomiseen,
muista että asiat voisivat olla huonomminkin.
Jos ne muuttuvat huonommiksi,
huomaa että ainakaan pohja ei ole tullut vastaan.

Jos luulet ettei kukaan rakasta Sinua,
olet väärässä.
Sinä voit rakastaa itseäsi,
Ehkä muut ottavat mallia.

Jos et pysty uskomaan Jumalan hyvyyteen,
usko edes ihmisten hyvyyteen.
Jos et näe ympärilläsi hyvyyttä,
ole itse hyvä.

Jos et uskalla toivoa unelmiesi toteutumista,
toivo edes että joku päivä paistaisi aurinko.
Jos et uskalla toivoa että elämä muuttuisi helpommaksi,
toivo ainakin ettei se vaikeudu.

Jos et uskalla toivoa joululahjaa,
toivo edes joulun tänäkin vuonna tulevan.
Jos et uskalla toivoa jouluksi lunta,
toivo edes että joku päivä sitä tänäkin talvena tulisi.

Jos et kerro toiveitasi Jumalalle,
kerro edes jollekin.
Jos et kerro ihmiselle,
kerro vaikka seinälle.

Jos et mene naimisiin,
nauti vapaudesta.
Jos kukaan ei rakasta Sinua,
rakasta edes itse itseäsi.

Jos et saa lapsia,
ota vaikka lemmikki.
Jos olet allerginen,
niin voithan hankkia akvaarion.

Jos Sinulla ei ole ystäviä,
hanki edes kavereita.
Jos Sinulla ei ole kavereitakaan,
kuvittele ne sitten itsellesi.

Sinä voit olla onnellinen.
Sinun ei tarvitse olla onneton.
Minä voin olla onnellinen.
Minun ei tarvitse olla onneton.

Haluaisin tanssia nurmikolla.
Tai jos maassa olisi lunta tekisin lumienkeleitä.
Olen tyttö ikkunan takana, (Mirja Kuivaniemen romaanista Tyttö ikkunan takana)
mutta mielikuvituksessa kaikki on mahdollista.

Mielikuvituksessani voin olla vapaa taivaan lintu.
Voin lentää ystävieni kanssa etelän aurinkoon.
Mielikuvituksessani voin olla kaunis kukka,
kaikkein kaunein.








Voiko onnelliseksi oppia?

Voiko onnelliseksi oppia?
Minä uskon että voi.
Mutta miten se oikein tapahtuu?
Voisiko joku kertoa?

Ehkä hankin koiran.
Minä rakastaisin sitä
ja sekin ehkä rakastaisi minua.
Ehkä tulisin onnelliseksi.

Ehkä saan lapsen.
Minä rakastaisin sitä.
Hänkin ehkä rakastaisi minua.
Ehkä tulisin onnelliseksi.

Ehkä menen naimisiin.
Minä rakastaisin miestäni
ja hänkin ehkä rakastaisi minua.
Ehkä tulisin viimein onnelliseksi.

Ehkä menen töihin.
Ehkä rakastaisin työtäni.
Ehkä työkin rakastaisi minua.
Ehkä tulisin onnelliseksi.

Mutta mitä jos koirani sairastuu syöpään
ja kuolee pois?
Loppuisiko siihen onnellisuuskin?
Olisinko taas onneton?

Mitä jos en saakaan lapsia?
Mitä jos en saa adoptoidakaan?
Eikö minusta tulisikaan onnellista?
Olisinko ikuisesti onneton?

Entä jos en löydäkään miestä?
Entä jos kukaan ei rakasta minua?
Enkö vieläkään tulisi onnelliseksi?
Tulisinko koskaan onnelliseksi?

Entä jos jään työttömäksi?
Entä jos en löydä oikeaa alaa?
Enkö silloin voi olla onnellinen?
Tuomitaanko minut ikuiseen onnettomuuteen?

Voiko onnelliseksi oppia?
Luulen että voi.
Mutta miten se tapahtuu?
Kerro minulle!

Ehkä katson ulos ikkunasta
ja näen ulkona jotakin kaunista.
Ehkä nautin ympärilläni olevasta kauneudesta.
Ehkä olen onnellinen.

Ehkä kuuntelen nukkumaan mennessäni kun sade ropisee ikkunaan.
Ehkä sateen ropina tuudittaa minut kauniiseen uneen.
Ehkä näen unta onnesta.
Ehkä olen onnellinen.

Ehkä ulkona paistaa aurinko.
Ehkä tanssin nurmikolla.
Ehkä linnut laulavat.
Ehkä olen sittenkin onnellinen.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Tyttö ikkunan takana

Tyttö ikkunan takana, (Mirja Kuivaniemen romaanista Tyttö ikkunan takana)
tyttö lasimaljakossa,
tyttö pinkissä ilmapallossa,
tyttö pimeässä huoneessa.

Katsoo ulos ikkunasta
silmät sumeten.
Lasin takana kauneus,
haave ihmisen.

Tahtois olla lintunen,
vapaa siipiveikkonen,
lentää sinisellä taivaalla
onnellisena.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Mitä laulut kertovat minusta

Liljankukka lumivalkoinen, (Toivo Kärki Liljankukka)
kaunis ja helppo lasimaljakossa. (Suvi Teräsniska: kaunis ja helppo)
Ruusun nuppu punainen,
elämäsi suloisin virhe hääkimpussa. (Heli Kajo: Elämäsi suloisin virhe)

Jääkausi on tuloillaan. (Jannika B: Jääkausi)
Kukka lakastuu maljassaan.
Joutsenet jäätyvät jaloistaan, (PMMP: Joutsenet)
jokainen vuorollaan.

Olen revitty mainos, (Jippu: Väärin päin lentävät linnut)
poltettu rööki, (Anna Eriksson: Jos mulla olisi sydän)
väärin päin lentävä lintu, (Jippu: Väärin päin lentävät linnut)
näkymätön nainen. (Tiktak: Näkymätön nainen)

Olen vaeltava aave, (Tuure Kilpeläinen ja kaihon karavaanarit: Vaeltava aave)
toisten omistama haave.
En muistanut olla itseni herra, (Jannika B: Itseni herra)
luovuin itsestäni ja rajoistani. (Jenni Vartiainen: Eden)

Olen perhonen tatuoituna rintaasi, (Jane: Perhonen)
varpunen jouluaamuna, (Suomennos Zacharias Topeliuksen runosta ”Sparven om julmorgonen” (1859). )
Jänis pää pensaassa, (lasten laulusta: Jänis istui maassa)
lintu ja lapsi. (Katri Helena: Lintu ja lapsi)

Olen leija Helsingin yllä, (Kjel Westön romaanista Leijat Helsingin yllä)
lennän suoraan siniseen. (Saija-Reetta Kotirinta: Siniseen)
Olen yksinäinen keiju, (Chisu: Yksinäisen keijun tarina)
lasienkeli. (Indica: Lasienkeli)

Olen vuokralla kehossani, (Sanni: Jos mä oon oikee)
peiliä yhä vihaan. (Sare: Näkymätön tyttö)
Lävitseni tuulee. (Sare: Näkymätön tyttö)
Tanssin vaan vaikka sydämeni palasina on. (Tuure Kilpeläinen ja kaihon karavaanarit: Vaeltava aave)

Yössä yksin vaellan, (Tehosekoitin: Hetken tie)
pohjan tähden alla. (laulusta Täällä Pohjantähden alla)
Hopeinen kuu luo merelle siltaa. (Olavi Virta: Hopeinen kuu)
Seiliin soudan. (Jenni Vartiainen: Seili)

Pitkä on matka ja kivinen tie. (Immi Héllen: Maan korvessa kulkevi)
Kompuroin.
Kellun mustassa joessa. (Anna Eriksson: Kulje ohi)
Edenistä ei tiet johda mihinkään. (Jenni Vartiainen: Eden)

Olen piha ilman sadettajaa. (Zen Café: Piha ilman sadettajaa)
Menen parvekkeelle nukkumaan. (Jenni Vartiainen: Missä muruseni on)
Taivas itkee hiljaa. (Jonne Aaron: Taivas itkee hiljaa)
Nukkumatti heittää unihiekkaa. (Lasten laulusta Nukkumatti)

Pelasta minut. (Jonna Tervomaa: Rakkauden haudalla)
Pieni ja hento ote, (Dave Lindholm: Pieni ja hento ote)
siinä kaikki. (Dave Lindholm: Pieni ja hento ote)
Minä rakastan Sinua, (Samuli Putro: Minä rakastan sinua)

siinä kaikki. (Samuli Putro: Minä rakastan sinua)

Vihreä voimajuoma

Kahlaan vihreässä liejussa.
Haisee imelältä.
Kokkareita sielussani.
Kimeä itku.

Näen matkan päässä veneen,
purjeveneen.
Se lipuu hitaasti kauemmaksi,
vaiko sittenkin lähemmäksi?

Juoksen kohti.
Jalat ovat tahmaiset.
Kiljun.
Kuulevatko ihmiset?

En jaksa enää juosta.
Istun karille.
Odotan veneen tuloa,
rauhassa.

Majakassa syttyy valo.
Häikäisee.
Rannassa näkyy talo.
Kaiku vastaa huutoon.

Tulee yö.
Tulee aamu.
Tulee uusi päivä.
Aurinko nousee.

Aurinko paistaa.
Vesi alkaa kiehua.
Päätän juomaa maistaa.
Saan voimaa riehua.

Riivaaja

Se kulkee pimeitä katuja,
seuraa Sinua.
Se hengittää niskaasi,
odottaa minua.

Se soutaa mustassa joessa,
etsien uhriaan.
Se asuu pimeässä luolassa,
yksin.

Sitä itkettää,
kun kukaan ei halua olla sen kaveri.
Sitä suututtaa,
kun kaikki sitä karttavat.

Kun se menettää hermonsa,
se nousee luolastaan
himoiten saalistaan.
Se iskee silmänsä Sinuun.

Se tulee postiluukusta sisään,
hiipii hiljaa vuoteeseesi
ja iskee kyntensä kurkkuusi.
Suudellessaan se puraisee huulesta.

Se etsii heikoimman kohtasi,
nielaisee Sinut,
pitää kiinni kynsin hampain,
ottaa Sinut mukaansa.

Se valtaa mielesi,
myrkyttää ajatuksesi,
syö uskosi ja toivosi
ehkä rakkautesikin.

Se rakentaa pesän keuhkoihisi,
puhuu äänelläsi.
Se nakertaa sydäntäsi,
tekee kuperkeikkoja vatsassasi.

Jos annat sille käden,
se vie Sinut Helvettiin.
Jos työnnät sen pois,
se vainoaa Sinua lopun ikääsi.

Se yrittää vaimentaa sisäisen äänesi
ja varastaa sielusi.
Se tietää mitä tekee,
ja luulee tietävänsä Sinusta kaiken.

Sinun ei ole pakko olla sen ystävä,
mutta sinun on tultava sen kanssa toimeen.
Sinun täytyy olla vahva!
Vahva, vahvempi, vahvin!

Voimia vievä kauneus

Puut palavat rakkaudesta.
Roihuavat raivosta,
Kipinöivät vihasta.
Ne ovat kyllästyneet elämän harmauteen,
Pettyneet maailman pahuuteen....
Ne eivät säästele itseään,
Ne hohkavat voimaa,
kunnes voimat loppuvat.
Tulee talvi, tunteet kuolevat.
Tulee kevät,
Ja maailma herää eloon.

Näytä lisää

perjantai 3. lokakuuta 2014

Silmät

Kun katson peiliin,
näen silmäni vihreät,
ikkunat sielun,
kyynelten peittämät.

Ne vasta vähän nähneet on,
mut sekin joskus on liikaa.
Elämä arvaamaton,
silmäluomia jo painaa.

Silmät sulkeutua tahtovat,
kun ne väsyvät taakkaan.
Milloin herätä mahtavat?
Sokeana astua voi harhaan.

Kun sitten silmät viimein aukeevat,
ne näkee maailman kauniina.
Elämän niityt kukkivat.
Silmät uuteen matkaan on valmiina. :)

Joku muu

Nurmikolla tyttö paljain varpain,
herännyt joka aamu varhain.
Kylmä on kasteinen maa.
Tyttö oottaa auringon nousua.

Ja kun viimein päivä paistaa,
saa tyttökin viimein onnea maistaa.
Selvempää on kaikki valossa.
Kunnian lippu liehuu salossa.

Tyttö istuu peilin eteen.
Silmät helahtavat veteen.
Peilistä katsoo joku muu.
Hetkeks tyttö siihen unohtuu.

Uusien silmien antaja

Kasteisella nurmella astellen,
sormiani lammessa kastellen,
katson ympäröivää maailmaa,
metsikköä tuulessa huojuvaa.

Puut ovat pelottavan korkeita,
lehdet paskaisen ruskeita.
Maassa kustuja pulloja,
tupakan natsoja, paperitolloja.

Hämähäkin seitti tarttuu tukkaan,
pikkukiviä mennyt sukkaan.
Oksat raapivat naamaa,
aukaisevat vähän vanhaa haavaa.

Kompastun puun juureen,
lyön pääni kiveen suureen.
Otsa vuotaa verta,
eikä ole eka kerta.

Veri muodostaa kivelle nuolen.
Nuolen suunta poistaa huolen.
Sitä seuraamaan lähden
onnen tähden.

Tulen korkean kallion kupeeseen.
Katse kiinnittyy loistavaan upeeseen.
Se katsoo minua puiden raosta.
Valo pilkahtaa lehtien vaosta.

Nousen kohti valoa,
lähestyn onnen taloa.
Ylhäältä näen kauneuden henkeä salpaavan.
Onnen päivien tiedän alkavan.

Näen edessäni värit ruskan,
se vaimentaa tuskan.
Näen voiman lähteen siellä.
Olen oikealla tiellä.

Kiitos valon pilkahdus,
päivieni kirkastus.
Uudet silmät minulle annoit,
syvien ojien yli kannoit. <3