maanantai 26. tammikuuta 2015

Kiire

Ihminen,
aina niin kiireinen.
Ainainen kiire
ihmisen,

meidät murentaa,
aika raksuttaa,
hoputtaa.
Tekee mieli lopettaa.

Lääkäri määrää Buranaa.
Se pitäis vaihtaa hunajaan.
Jääkäri kunniaa halajaa,
muun unohtaa.

Kaikilla on kiire jonnekin.
Sihteerit, johtajat, siistijätkin.
Rakkaus helposti kiireeseen hukkuu.
Sisällämme hiljaa nukkuu.

Pahalta tuntuu,
varhain herätä.
Ihminen uupuu,
täytyy levätä.

Pysähdymme ja kuljemme hetkestä ikuisuuteen

Me olemme,
tässä,
yhdessä,
Sinä ja Minä,
vierekkäin.

Kuljemme,
pysähdymme
ja taas kuljemme,
pakitamme,
kirimme.

Kulku loputon,
edessämme on.
Tie mittaamaton,
kuljettava on.

Tie ikuinen,
kulkemisen arvoinen.
Katso mihin astut.
Nouse kun kaadut.

Jos lätäkköön astut
kastut.
Maksoitko laskut?
Onko tyhjät
vai täydet taskut?

Maailmaa pyörittää raha,
ehkä paha.
Mutta maailma,
se ei ole ikuinen,
se kestää vain hetkisen.

Syntyy ja kuolee,
kaikki se mitä silmilläs näät.

Elämä,
hetkinen,
käytä se harkiten.

Mutta älä sure,
jos harhaan askel käy,
eikä määränpäätä näy.

Ihminen,
kuolevainen,
epätäydellinen,
virheellinen.

Pahuutta,
hyvyyttä,
herkkyyttä,
vain ihmisiä.

Joskus pahuus kovettaa,
saa kiusaamaan.
Yöksi jäätyy maa,
toisinaan.

Aurinko jään sulattaa,
saa Sinut hehkumaan,
loistamaan,
nauramaan.

Pysähdy!

Hei. Hei Sinä, pysähdy!
Pysähdy. Ole kiltti ja pysähdy.
Pysähdy miettimään.
Pysähdy lepäämään.
Ei siitä tarvitse tuntea häpeää.

Sinä,
niin
Sinä olet kaunis
juuri noin.

Arvokas
Ainutlaatuinen
Korvaamaton

Et usko,
vaikka kuinka hoen.
Peität korvasi,
et kuuntele.
Suljet silmäsi,
et katso.

Silti,
olen tässä,
vierelläsi,
nyt ja aina.

Ja olen aina ollut.
Et ole huomannut,
mutta minä olin
ja olen.

Pelkäät,
että petän Sinut,
mutta ei,
en jätä Sinua
koskaan.

Älä pelkää.
En lähde.
Jos Sinä lähdet,
lähden minäkin.



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Riimejä rakkauden kaipuusta ja hyvän voitosta

Rakasta minua,
rakasta.
Pidä kiinni,
pelasta.

Ota syliin,
halaa.
Katso silmiin,
lupaa.

Olen kärsinyt tarpeeksi kauan,
ottanut vastaan liikaa pahaa.
Nyt vuorostaan hyvää haluan,
en kantaa murhetta syvää,
kun maailmakin ajattelee pelkkää rahaa,
vaikka pitäisi kylvää
kultajyvää.

Kärsimys,
Elämään kuuluu.
Mutta kylmyys.
Siihen turtuu,
mieli puutuu.
Jotain puuttuu.

Pahuus joskus ihmiseen luutuu.
Se särkee ja sattuu.
Joku sanoo,
siihen tottuu.

Ei, mieli muuttuu,
on oikeus suuttuu
ja asiaan puuttuu
eikä huonoihin tapoihin aina juuttuu.
Muuten nuutuu,
se joskus unohtuu.

Mutta katso,
on taivaalla kuu.
Pian
hymyssä suu,
ja pahan kurkussa luu,
sanotaan hyvälle juu.

Nyt mukaan tuu,
voit puhuu,
herää,
huhuu?!

Kamppeesi kerää,
kasvata puu.
Hyvä pahasta erottuu.
Miten käy tällä erää?
Onko saduissa perää,
mikä tekee terää?

Kissa jahtaa lankakerää.
Lapsi kaivaa nenää.
Teini isältä rahaa penää,
ei jaksaisi enää.

Hyvyys lopulta kuitenkin voittaa.
Rakkaus viimein parantaa koittaa.
Halaus ilmainen lahja on,
korvamaton.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Hetkisiä

Hetki. Hyvä hetki.
Lämmin, valoisa.
Linnun laulu,
puiden havina.

Hetki. Huono hetki.
Kylmän kalsea, karu. Autio.
Kyynelten virta, kastelee paidan.
Nyyhkytys lohduton, ainut ääni on.

Hetki. Hiljainen hetki.
Vain hiljaisuus, ei muuta.
Miltä hiljaisuus kuulostaa?
Onko se ajatusten aikaa?

Hetki. Sininen hetki.
Aamun harmonia, ennen Auringon nousua.
Pieni hetki rauhaa.
Katson hetken kaunista taikaa.

Hetki. Muisto hetki.
Surua, muistoja, lukematon määrä tunteita.
Elämä ja kuolema,
luonnon laki, ainoa.

Hetki. Pieni hetki.
Odota pikkuinen hetki.
Ovella keräys veteraanien.
Odota, malta hetkinen.

Hetki. Ilon hetki.
Kullan keltainen.
Aikansa viipyy, jatkaa matkaa,
uudelleen luoksesi palaa.

Hetki. Onnen hetki.
Onnea tarjoaa moni retki.
Hetki on jokainen.
Vain elä hetkinen.

Hetki. Hetki ikuinen.
Pala ikuisuutta,
on hetkinen.
Pian koittaa viimeinen
hetkinen.

Hetki. Viimeinen hetki.
Päättyykö silloin elämän retki?
Hetki. Elä hetki.
Se voi olla, viimeinen.

Hetkinen,
onko se sittenkin ikuinen?



Harha-askeleet, kiertotie, enemmän katseltavaa

On niin kylmä, että huuleni sinertävät.
Olen niin heikko, että käteni tärisevät.
En edes tunne Sinua, etkä Sinäkään minua.
Miksi sitten välität, miksi päätäni silität?

Miten voit luottaa, etten petä?
Etkö pelkää, että nenästä vedän?
Ihmisyys. Sitäkö se on?
Rohkeus. Pohjaton?

Tarvitsen aikaa, jotta voin luottaa.
Jotta voin Sinulle enemmän hyvää tuottaa.
Joskus olen kuuro ja sokea.
Kellot yrittää järkeä hokea.

Herätyskello, sekuntikello, seinäkello.
Biologinen kello, hääkello, kirkon kello.
Hälytyskello. Ignooraus.
Kissankello, sen poimin. Se ei vaadi minulta mitään.

Illan hämärässä ei useinkaan nää,
Silti tahdon yrittää.
Kompastun, ei haittaa.
Tahdon matkani loppuun taittaa.

Tien varressa kukkia, hiekkaa ja koiran paskaa.
Kappale kaunista, toinen rumaa.
Talvi ja kesä, sää vaihtelevaa.
Näin se olla saa.

Aalloissa meren sinisen

Keinua aalloissa tahdon, aalloissa keinua.
Sanoa voisin ma tahdon. Kuitenkaan sanoa
en voi. En ma voi. Huokaus nyt tuulessa soi.
Se soi. Se mulla kertoo, kuiskaten, salaisuuden.

Sen kuitenkin unohtaa tahdon, unohtaa tahdon.
Niin. Totuuden. Unohtaa tahdon ma sen.
Kuiskaten, kertoen, syvälle silmiini katsoen.
Mua vainoaa, kunnes kuulen sen, sanoo sen hyvin hiljaa kuiskaten.

"Tahdotko sen? Kuolla tähän saa ma en."

Ei enempää, ei vähempää,
jatkua voi leikki tää.
Leikki vaarallinen. Se kuoloon johtaa voi.
Kalmistoon. Äly hoi?

Kuiskaten Auringon valoon.
Hymyillen, kuiskaten.
Hiljaa hymyillen, houkutellen, lempeästi kuiskaa sen.
Nauraen. Iloisesti nauraen.

Häpeällinen! Häpeällinen!
Huutaa mieli hauras.
Syntinen! Syntinen!
Suljettu sulle on taivas.

Vapauta minut, oi vapauta!
Kahleiden haltijaa kalauta.
Tahdon tuntea, kokea, nähdä ja kuulla.
Koskettaa elämää sormin ja suulla.

Ja pian,
olen vapaa,
kaikesta.

tuska
onni
kipu
rauha
sota
lepo
huono
kelvollinen

Kiitos
Ikuinen

ei pistettä

Katseessani avun huuto, huulillani torjuvat sanat

Pidä minusta kiinni, lujasti
niin etten voi itseäni satuttaa.
Ota minut syliin, hellästi
niin etten voi mieltäni murentaa.

Ota minut reppuselkään
kanna ylitse mustan joen.
Älä välitä vaikka pelkään,
vaikka Sinut uhkana koen.

Älä suutu jos puren ja potkin,
älä anna periksi, älä pudota minua.
Ei kukaan tuntenut sääliä, vaikka niin lohduttomasti itkin.
Annan sen joskus anteeksi, kiitän vielä Sinua.