On niin kylmä, että huuleni sinertävät.
Olen niin heikko, että käteni tärisevät.
En edes tunne Sinua, etkä Sinäkään minua.
Miksi sitten välität, miksi päätäni silität?
Miten voit luottaa, etten petä?
Etkö pelkää, että nenästä vedän?
Ihmisyys. Sitäkö se on?
Rohkeus. Pohjaton?
Tarvitsen aikaa, jotta voin luottaa.
Jotta voin Sinulle enemmän hyvää tuottaa.
Joskus olen kuuro ja sokea.
Kellot yrittää järkeä hokea.
Herätyskello, sekuntikello, seinäkello.
Biologinen kello, hääkello, kirkon kello.
Hälytyskello. Ignooraus.
Kissankello, sen poimin. Se ei vaadi minulta mitään.
Illan hämärässä ei useinkaan nää,
Silti tahdon yrittää.
Kompastun, ei haittaa.
Tahdon matkani loppuun taittaa.
Tien varressa kukkia, hiekkaa ja koiran paskaa.
Kappale kaunista, toinen rumaa.
Talvi ja kesä, sää vaihtelevaa.
Näin se olla saa.
