Kasvoilla hymy.
Sen takana paha olo.
Päässä iso kivi.
Terävä.
Hiertää silmien takana.
Puhkoo tärykalvot.
Painaa niin että niskat kipeytyvät.
Jyskyttää takaraivossa.
Sielu velloo velttona keuhkossa.
Silloin tällöin koettaa tulla ulos hengityksen mukana.
Mennä verenkiertoon.
Pesulle munuaisiin, sitten valua keltaisena pois.
Tulla ihon läpi.
Vuotaa pisara pisaralta silmistä.
Haihtua kaasuna ilmaan.
Tulla ylös oksennuksen mukana.
Tarttua pumpulipuikkoon korvassa.
Lentää nenästä aivastaessa.
Klimppinä yskiessä.
Valkoisena matona ihohuokosesta.
Se haluaa vapaaksi.
Se on levoton ruumiissa.
Se haluaa olla rajaton.
Mennä ja tulla miten haluaa.
Kumminkin sen pidän sisälläni,
suostuttelen jäämään.
Se jää. jää. jää.
Elvyttää minut.
Kun on käynyt pesulla munuaisissa,
kiertänyt kaikki suonet ja palannut sydämeen.
Liukunut keuhkoissa ylös alas,
pomppinut vatsassa.
Kivi vie tilaa siltä,
mutta sielu nakertaa kiveä pienemmäksi,
aina kun se tympääntyy vellomiseen.
Kun annan sille luvan.
