Pienet hennot vesipisarat ropisevat ikkunaan.
Kuuntelen niitä aivan hiljaa.
Kello raksuttaa.
Teeveestä kuuluu jotakin muminaa.
Äitiä haukotuttaa.
Haluaisin kaikki nuo äänet sammuttaa,
valot myös.
Haluaisin olla vesipisaroiden kanssa kahden,
kuunnella mitä niillä on kerrottavanaan.
Sammuttaisin kyllä valot,
mutta sitten en nää kirjoittaa.
Vaihdan valon pienempään.
Sekin jo rauhoittaa.
Poistan kellosta pariston.
Voi miten se helpottaakaan.
Aika pysähtyy.
Sade juuri loppuu.
Vain muutamia pisaroita tippuu ikkunaan.
Se ääni kuulostaa taivaalliselta.
Liikutun.
Itkettää.
Nyt ei kuitenkaan ole rauhaa itkeä.
Ei ole tarpeeksi rauhallista.
Keittiöstä kuuluu kolinaa.
ajatukseni harhailevat talon äänissä.
En voi keskittyä olooni.
En vieläkään saa selville mikä se on,
mutta se aika tulee vielä.
