Kosketa minua siivelläsi

Kuka ystäväin olisi,
omaksein ottaisi,
rakastaisi, silittäisi,
edes vähän välittäisi?

Mistä ne ystävät kultaiset,
rakkaat, kauniit, romanttiset,
oikein hankitaan?
Sen kun jostain selville saisin,
sitä tietoa kyllä rakastaisin.

Välillä olen yksinäinen,
välillä osaani tyytyväinen.

Niin tylsiksi päiväni pitkät on käyneet,
niin levottomiksi, haaveileviksi, harmaiksi tulleet.
En mistään mä otetta kunnolla saa,
en kenestäkään ystävää lohduttavaa.
Kyllä se oisi niin ihanaa,
jos vaan ois joku jota rapsuttaa.

Vois pussailla ja paijailla,
kädestä pitää halailla,
peitonkin alla jotain tapahtua.

En mitään muuta vaatis mä hältä,
tai liioin tältä elämältä
kuin vain hellää kosketusta,
intohimoista katsahdusta.

Silloin pyytäisi enää mitään en,
olisin täysin tyytyväinen.



Tämän olen kirjoittanut noin vuosi sitten, mutta voin kyllä edelleen allekirjoittaa. Runosuoneni on sykkinyt aktiivisesti 12 vuotiaasta lähtien, mutta ennen vuotta 2012 en ole rohjennut näyttää niitä KENELLEKÄÄN, nyt olen selvästikin rohkaistunut, sillä runoni ovat koko Suomen luettavissa :)