Kun katson peiliin,
näen silmäni vihreät,
ikkunat sielun,
kyynelten peittämät.
Ne vasta vähän nähneet on,
mut sekin joskus on liikaa.
Elämä arvaamaton,
silmäluomia jo painaa.
Silmät sulkeutua tahtovat,
kun ne väsyvät taakkaan.
Milloin herätä mahtavat?
Sokeana astua voi harhaan.
Kun sitten silmät viimein aukeevat,
ne näkee maailman kauniina.
Elämän niityt kukkivat.
Silmät uuteen matkaan on valmiina. :)
