Se kulkee pimeitä katuja,
seuraa Sinua.
Se hengittää niskaasi,
odottaa minua.
Se soutaa mustassa joessa,
etsien uhriaan.
Se asuu pimeässä luolassa,
yksin.
Sitä itkettää,
kun kukaan ei halua olla sen kaveri.
Sitä suututtaa,
kun kaikki sitä karttavat.
Kun se menettää hermonsa,
se nousee luolastaan
himoiten saalistaan.
Se iskee silmänsä Sinuun.
Se tulee postiluukusta sisään,
hiipii hiljaa vuoteeseesi
ja iskee kyntensä kurkkuusi.
Suudellessaan se puraisee huulesta.
Se etsii heikoimman kohtasi,
nielaisee Sinut,
pitää kiinni kynsin hampain,
ottaa Sinut mukaansa.
Se valtaa mielesi,
myrkyttää ajatuksesi,
syö uskosi ja toivosi
ehkä rakkautesikin.
Se rakentaa pesän keuhkoihisi,
puhuu äänelläsi.
Se nakertaa sydäntäsi,
tekee kuperkeikkoja vatsassasi.
Jos annat sille käden,
se vie Sinut Helvettiin.
Jos työnnät sen pois,
se vainoaa Sinua lopun ikääsi.
Se yrittää vaimentaa sisäisen äänesi
ja varastaa sielusi.
Se tietää mitä tekee,
ja luulee tietävänsä Sinusta kaiken.
Sinun ei ole pakko olla sen ystävä,
mutta sinun on tultava sen kanssa toimeen.
Sinun täytyy olla vahva!
Vahva, vahvempi, vahvin!
